Jopa taivas on meidän- Paolo Giordano
Yhteenveto
Teresa viettää kesät isänsä lapsuudenkodissa Apuliassa, eteläisen Italian puuduttavan paahtavassa kuumuudessa. Eräänä kesänä hän tutustuu viereisellä maatilalla asuvaan kolmeen ikäiseensä poikaan, Berniin, Nicolaan ja Tommasoon. Heidät on kasvatettu kuin veljekset, ja heidän välisensä side vaikuttaa rikkumattomalta. Mutta kun Teresa ja vahvatahtoinen oman tiensä kulkija Bern rakastuvat toisiinsa, ilmestyy kolmikon suhteeseen ensimmäisiä pieniä säröjä. Ne ovat vasta kalpea aavistus tulevasta.
Vuosikymmenten kuluessa kirkastuvat Teresalle poikien kasvatti-isä Cesaren oliivilehdon katveessa kauan sitten lausumat sanat: ”Jokainen ihmisten välinen liitto on valon ja varjon liitto.”
Jopa taivas on meidän on vangitseva romaani nuoruuden unelmista ja niiden hitaasta katoamisesta. Ennen kaikkea se kertoo ihmisten välisestä yhteydestä, kaiken kestävästä rakkaudesta ja oman merkityksen etsimisestä.
Paolo Giordano on kansainvälisesti tunnettu ja moninkertaisesti palkittu kirjailija sekä teoreettisen fysiikan tohtori. Hänen teoksensa Alkulukujen yksinäisyys käännettiin yli 40 kielelle ja siitä tehtiin myös elokuva
“Jopa taivas on meidän on aivan poikkeuksellinen romaani. Mehevästi kuvattu miljöö, unohtumattomat henkilöhahmot ja vangitseva juoni takaavat musertavan koskettavan lukukokemuksen. Giordanon kiehtova teos on upea kunnianosoitus elämää suuremmalle rakkaudelle.”
– Publishers Weekly
Alkulukujen yksinäisyydestä sanottua:
”Hyvin kirjoitettuja romaaneja on pilvin pimein, kun taas hyvin kirjoitettuja, sisällöllään puhuttelevia romaaneja on paljon vähemmän. Tässä yhdistelmässä Giordano onnistuu paremmin kuin yksikään lukemani kirjailija vähään aikaan.”
– Helsingin Sanomat
© Aula & Co (Äänikirja)
Mitä muut ajattelevat
Arvostelut teokselle Jopa taivas on meidän – E-kirja, Äänikirja
Loved it!
Tia
Hieno kirja kaikenkaikkiaan,upea,kipeä kasvutarina. Hyvä lukija.
Kirsti
Hyvä tarina, mutta rönsyili turhan paljon. Siinä kohden, kun jäljellä oli vielä 2 tuntia kuunneltavaa, meinasi usko loppua. Olisi kaivannut siis kunnolla tiivistämistä. Lukija oli paikoin turhan monotoninen, kun ei aina edes heti tajunnut, että tarinassa oli kertoja vaihtunut. Samoin minua ihmetytti Bernin lausuminen Börniksi.
Carina
Osittain pitkäveteinen, vaikka juonesta olisi saanut muuten todella hyvän.
Tanja
Erittäin huono italian ääntäminen.
Inkeri
Olisiko jops vuodisadan rakkaustarina? Niin kaunis ja koskettava.
Anne
Lukijan nimien vaihteleva ääntäminen, varsinkin Bernin/Bernardon, aiheutti paikoitellen sen verran hampaiden kiristelyä, että se vei tarinan seuraamiselta huomiota. Jos Bernardon lausuu, kuin se on kirjoitettu, miksi Bern onkin Börn? Tai jopa muutamaan kertaan Bärn? Sentään pariin otteeseen se oli äännetty ihan Bern.
Henna
Huh!
Lukija oli muuten hyvä, mutta iso miinus italialaisten nimien ja paikannimien ääntämisestä! Kannattaisi tutustua painotukseen, tai vaihtoehtoisesti ääntää kaikki ”suomalaisittain”, eikä yrittää italialaisittain jos ei osaa/tiedä 😳😮💨 harmillista, vaihdoin nopeasti lukuversioon.
Riikka
Pidin paljon tunnelmasta joka kirjasta välittyi. Rakkaus Etelä-Italialaiseen maaseutuun ja sen luontoon oli aitoa ja tunnistettavaa.
Leila
Erikoinen tarinan kulku
Hieman hajanainen, osin epäuskottavakin tarina. Ekoteema tulee tarinaan oudosti mukaan ja lopulta onkin niin tärkeä.
Aki
Erikoinen, rönsyilevä tarina
Kirjan tarina oli erikoinen ja rönsyilevä enkä ollut aluksi varma, haluanko edes kuunnella sen loppuun asti. Lukijan tapa lukea kirjaa ei miellytänyt minua. Kirjan henkilöt eivät tuntuneet riittävän mielenkiintoisilta. Kuvittelin tietäväni, miten tarinassa tulee käymään. Jossain vaiheessa mieleni muuttui ja halusinkin tietää, mihin tarina johtaa. Kirjan rakenne oli erikoinen enkä aina ollut varma, missä järjestyksessä asiat olivat tapahtuneet. Suurin osa kertomuksesta oli kertojan, Teresan, omia kokemuksia, mutta mukana oli paljon hänelle kerrottuja asioita. Lopulta palasista koostui tarina, jonka takana oleva totuus on kuulijan/lukijan päätettävissä.
Leena