Suomen toimintaa kylmän sodan paineessa on totuttu pitämään pelkkänä Neuvostoliiton myötäilynä. Liturginen suhmurointi kukoisti 1980-luvulle asti, mutta kulissien takana kansallista etua puolustettiin älykkäästi operoimalla. Suomi torjui taitavilla väistöliikkeillä Neuvostoliiton etukenoisia aloitteita ja onnistui kytkeytymään lännen rakenteisiin. Neuvostoliiton niskaan hengittämisestä huolimatta Suomi kehitti maanpuolustuskyvyn, jonka paikallisen vaikutuksen Kremlin valtiaat joutuivat ottamaan huomioon. Ankarassa ympäristössä Suomeen syntyi pingottunut henkinen ilmasto, jota hallitsivat Neuvostoliiton tukema armoton sisäpoliittinen peli, presidentin maaginen läsnäolo kaikessa ja kommunistinen hurmosliike, jonka rinnalla kukoisti sokea pyrkyryys.
Karhun kainalossa kertoo, miten monikerroksista suomettuminen itse asiassa oli. Suomi sopeutui mutta harasi vastaan, ja Neuvostoliitto joutui olemaan varuillaan. Puhe ystävyydestä ja luottamuksesta oli lumetta, vaikka kaikki eivät sitä tajunneet.
