Selvin päin – Erään bilettäjän tarina
- Wilma Ruohisto, Hanna Tikander
Tietoa kirjasta
Pirskahteleva tositarina vie itsetutkiskelun ja elämän tärkeiden asioiden äärelle
Hanna on skumppaa rakastava bilettäjä, kunnes hän alkaa huomata, ettei alkoholi teekään hänelle hyvää. Juhlatilanteissa ahdistus valtaa mielen ja krapulapäivien masennus leviää arkeen. Miten alkoholista tulee Hannalle, tavallisen ja hyvinvoivan sipoolaisperheen kasvatille, iso ongelma? Mitä tunnetta Hanna humalaan oikein pakenee?
Ajatus päihteettömästä elämästä on vieras, mutta vaikuttaa oikealta. Kun Hanna kertoo baarissa, ettei enää juo, ihmiset eivät uskalla kysyä jatkokysymyksiä. He pelkäävät repäisevänsä auki vanhan haavan. Sitä Hanna on pelännyt itsekin. Nyt on aika vastata, ja kertoa koko tarina.
Selvin päin – Erään bilettäjän tarina on vetävä kertomus nuoruudesta ja juhlimisesta – sekä suomalaisen päihdekulttuurin radikaalista muutoksesta. Supersuosittu podcast- ja somevaikuttaja kertoo tarinansa raitistumisesta mitään säästelemättä tai peittelemättä. Vaikka kipeitä aiheita käsitellään, matka on hersyvän hauska, yllättävä ja vauhdikas – kuten Hanna itsekin.
Hanna Tikander (s. 1994) on toinen Mimmit sijoittaa -mediayhtiön perustajista sekä suosittu podcast-juontaja ja vaikuttaja.
Wilma Ruohisto (s. 1995) on toimittaja ja kolumnisti, jonka juttuja on julkaistu muun muassa Ilta-Sanomissa, Ylellä ja Ylioppilaslehdessä. Tällä hetkellä hän työskentelee monimediatoimittajana Me Naisissa.
Selvin päin – Erään bilettäjän tarina on Tikanderin ja Ruohiston esikoiskirja.
© 2022 Storyside (Äänikirja)
Mitä muut ajattelevat
Arvostelut teokselle Selvin päin – Erään bilettäjän tarina – E-kirja, Äänikirja
Järkyttävän paljon kirjoitusvirheitä. Lukijan aliarvioimista, että julkaistaan näin huonosti oikoluettu ”teos”. Luin kirjan loppuun asti, koska kirjaa oli sinänsä helppo lukea, vaikka kirjoitusvirheet todellakin häiritsivät. Loppua kohden kirjan pohdiskeleva sävy alkoi toistaa itseään ja samoja asioita vatvottiin moneen kertaan. En lukisi uudestaan.
Kaisa-Liisa
Kielellisesti kehno, poukkoileva ja hieman itseään toistava. Omakohtainen tarina ja sellaiseksi sen pitäisi jäädä. Esittää puolitotuuksia sekä kehnosti perusteltuja väitteitä totuutena. Näistä kovin samanlaisista kirjoista valitsisin aamu ilman darraa.
Ville
Lukijan nenä-ääni ja leveät diftongit - Suami, tiätää, tualla - kävivät korvaan. Samoin kuin dinnerit, diilien klousaukset ja muut anglismit. Aihe on tietenkin tärkeä. Ymmärrän, että hän halusi kertoa tarinansa. Teksti olisi kuitenkin kaivannut editointia. Tällaisenaan se on turhan laverteleva. Ihan jokainen lapsuuden muisto tai bileyksityiskohta ei jaksa ulkopuolista kiinnostaa. Kirja varmasti ajaa asiansa, jos se saa kirjoittajan ikäpolven miettimään alkoholinkäyttöään. Viiteryhmään kuulumaton ei jaksanut kuunnella loppuun.
Annika
Mietin koko ajan, mistä lähtien kaksikymppiset on alkaneet kirjoittamaan elämäkertoja. Ehkä jos tuntee tämän henkilön julkisuudesta, voi jaksaa hänen joka ainoa mieleen tullut lapsuudenmuisto kiinnostaa, mutta nyt kyllä ei maistunut.
Teija