Tallinnan tappajat -sarjan kolmas osa keskittyy 2000-luvun kaikkein karseimpiin rikostapauksiin Virossa. Julma 90-luku oli nyt taakse jäänyttä aikaa, ja sen kuohuista selvinneet rohkenivat jo huokaista helpotuksesta. Vaan aivan liian varhain? Virolainen yhteiskunta oli toki ehtinyt teini-ikään, mutta omaisuuksien väkivaltaisesta uusjaosta ei tahtonut tulla loppua. Vanhan liiton tekijät hallinnoivat kenttää vankiloista käsin, ja uusi roistosukupolvi noudatti toiminnassaan menneisyyden oppeja. Viro oli ikään kuin valmis ja kiiltäväpintainen, mutta pinnan alla kiehui edelleen. Valtion todellisesta vakaudesta kertoo parhaiten kriminaali-indeksi - mitä vähemmän on henkirikoksia ja mitä enemmän omaisuusrikoksia - sitä stabiilimpi on yhteiskunta. Virolainen rikollinen kulttuuri ei jättänyt mitään arvailujen varaan. Hengen saattoi menettää helpolla myös euroaikaan, ja kauniin julkikuvan taustalla paukuteltiin edelleen armotta pistooleja.
