Gummerus

Jännitys

Trillerit ja rikos

Dekkarit

https://api.bookbeat.com/api/nextcontentviews/662669

Osasto Q

Murharyhmäetsivä Carl Mørck oli yksi Kööpenhaminan parhaista poliiseista, kunnes sai osuman luodista työtehtävässä. Samassa kahakassa kuoli hänen läheinen kollegansa ja toinen haavoittui. Töihin palannut, itsesyytösten kanssa painiva Mørck kärsii motivaation puutteesta, ja kollegatkin alkavat saada hänestä tarpeekseen. Mørck nimitetään uuden Osasto Q:n johtajaksi tehtävänään selvittää vanhoja rikoksia poliisilaitoksen kellariin sysätyssä toimistossa. Avustajakseen hän saa omalaatuisen mutta erittäin innokkaan Hafez el-Assadin. <br>Ensimmäinen kaksikon selvitettävä tapaus on viisi vuotta sitten jäljettömiin kadonnut poliitikko, nuori ja kaunis Merete Lynggaard. Hänen katoamistaan on vuosien mittaan epäilty milloin murhaksi, milloin itsemurhaksi tai tahalliseksi katoamiseksi, mutta Mørck saa pian huomata, että totuus on taruakin ihmeellisempää. <br><br>”Epätavallisen hyvä rikosromaani.” - Politiken.dk

Vanki

Hieno uusi tuttavuus! Odotan innolla, että pääsen kuuntelemaan toista osaa..?! 

Erittäin hyvä! Kirja piti otteessaan loppuun asti.

Lukija on hyvän neutraali ja puhuu selkeästi ilman maneereja. Kirja on niin hyvä lajissaan,että epäuskottavat kohdatkin pystyy ja suostuu mielelläänkin "nielemään".

Huippu jännittävä kirja ja lukija 🥰🥰

Voi kertakaikkiaan ”ammattilaisen” toimintaa kirjan loppuhuipennuksessa. Ei mitään totuuden lähelläkään poliisin toiminnassa. 

tarina on hyvä. Tiihosen matala ääni vaatii totuttelua, mutta sopii tarinaan.

Mitä ihmettä, en ymmärrä miksi tätä niin hehkutetaan! Kirjassa parasta on rikoksen selvittämisen kuvaus sekä sivuhahmo Assad ja hänen suhteensa kehittyminen päähenkilön kanssa, mutta plussat jäävät miinusten varjoon. Itse rikoksen tekotapa menee jo naurettavan puolelle mahtipontisuudessaan, eikä loppuratkaisun seuraaminen jaksa enää kiinnostaa. Päähenkilö on kliseisistä kliseisin terveys- ja asenneongelmineen. Sietämättömin kirsikka kakun päälle on kirjan naiskuva: naiset ovat joko himottavia seksipommeja, joiden ulkonäköä kuvataan tarkkaan, lesboja tai sietämättömiä akkoja (pahin esimerkki poliisipartnerin vaimo aivan kirjan lopussa). Ainoa vahva naishahmo on uhri. Ymmärrän että päähenkilön on tarkoitus olla ikävä tyyppi ja hän suhtautuu naisiin tällä tavalla, mutta kuvaukset tulevat kertojan suusta ja tällaiseen alkaa vain olla aivan lopen kyllästynyt. Lisäksi haukotuttaa ainainen toimittajien kuvaus pohjasakkana.

Loistava kirja ja lukija ihan paras kaikista

Hyvä, pääsee elokuva versioinnin katsomaan

Vanki- Jussi Adler-Olsen

Yhteenveto